Päiväkirjoista

Viime kirjoituskerrasta on vierähtänyt luvattoman paljon aikaa. Jo kesällä mietin moneen otteeseen, että minun pitäisi ehkä taas kirjoittaa, mutten kuitenkaan saanut tätä aikaiseksi.

Jo pienestä pitäen päiväkirjaan kirjoittaminen on ollut ylivoimaisen hankalaa. Välillä olen innostunut siitä, ja kirjoittanut todella pitkiä tekstejä, tosin tämä innostus on rajoittunut maksimissaan kolmeen päivään. On tavallaan aika sääli, että en ole kirjannut elämäni tärkeitä tapahtumia mihinkään muistiin, vaan joudun luottamaan muistikuviini pääni sisällä. Pienen Iitan kirjoittamia tarinoita elämän käänteistä olisi varmasti hauska lukea.

Johonkin päiväkirjaan kirjoitin muun muassa silloin hyvin tärkeältä tuntuvan kuvauksen huoneeni ikkunasta näkyvistä puiden oksista, ja erityisesti niiden muodostamista kuvioista. Naurattaa lukea, että joskus kirjoitin niin innokkaasti, että muistinpa mainita päiväkirjamerkinnässäni katsoneeni Kauniit ja Rohkeat, pesseeni hampaani ja mentyäni sänkyyn lukemaan kirjaa. Tässä järjestyksessä. Ai niin tosiaan, ja sitten nukahtaneeni. :D Nykyään merkinnät saattaisivat olla melkoisen erilaisia.

Luulen, että nykyään kirjoittaisin päiväkirjalleni asioista, jotka ovat tärkeitä, jotka painavat mieltä, jotka ilahduttavat, joilla on merkitystä. Nyt tarkoitan nimenomaan vain omille silmilleni tarkoitettavaa, vaikkapa kiiltokuvin koristeltua päiväkirjaa. Blogiin kirjoitettavat asiat täytyy rajata paljon tarkemmin, onhan se tarkoitettu muidenkin luettavaksi. :)

Seuraavan kerran kun pääsen Myllykoskella käymään, kaivan esille pienen punaisen, kangaspäällysteisen ja kiiltokuvin koristellun päiväkirjani, ja uppoudun 10-vuotiaan itseni syvimpiin ajatuksiin - ainakin kolmen päivän ajalta. Hihi!

-Ii