Olipa kerran...

...tyttö joka ei osannut alottaa blogin kirjoittamista. On vaan tuntunu siltä et ei eka kirjotus voi vaan olla mikään sellanen, jossa on aletaan iha normaalisti kirjottaa asioista. Ei, pitäis olla jonkunlaista pohjustusta, et miks alan kirjottaa blogia tai jotain. Mut mullapa ei ole. Aloitan, koska tuntuu siltä! :)

Tää viikko on ollut ihan kauheen kiireinen, järjestettiin tiistaina meiän ekat sitsit ja meni ihan sikahyvin! :) Ruokaa riitti ja se oli oikeesti hyvää, vaikkapa ite sanonkin. Ei vaan tullut mieleen, että noissa kaikissa Otskin tiloissa ei välttämättä oo suodatinpusseja. Mut onneks nopea käynti naapurissa pelasti tämänkin puutteen. Huomenna on toivottavasti superkiva päivä kun on ie-vaihto.

Speksi etenee pikkuhiljaa ja vaikuttaa mun mielestä oikein hyvältä! Tänään käytiin jo silleen suunnilleen läpi koko eka puoliaika, ja nyt on paljon parempi käsitys kokonaisuudesta. Ohjaaja jo vähän maalaili et tästä olis tulossa paras sen ikinä ohjaama speksi. Ja tosiaan, ei oo nyt kyseessä sen eka speksi. :D Haluisin kovasti päästä kattomaan KY-speksiäkin, toivottavasti jokin näytös ei oo päällekkäin omien speksitreenien kanssa.

Mun kalenteri on tällä hetkellä ihan täydellisen ylibuukattu ainakin huhtikuun alkuun asti. Tavallaan se on ky ihan hyväkin juttu, en kauheesti tykkää vaan olla yksin kotona. Paljon kivempaa on, että on tekemistä ja et näkee muita ihmisiä yms. Yksikseni ehdin iha tarpeeks olla iltasin just ennen nukkumaanmenoa. Tai jotain. :P Nyt on tulossa Kotimaan pitkä excursio, speksitreenejä sekä killan tapahtumia ihan riittämiin.

Mutta nyt siirryn keittiöön iltateelle armaan kämppikseni kanssa. Ensi viikkoa ja kotimaan pitkää odotellessa!